tallinna satama viipurin huorat

Mutta jottei jäsi väärää käsitystä niin ei minulla mitään ehdotusta vastaan ole.. Kyllä se Erkki toimii ,nim kokemusta on. Mutta jos on suurempi porukka niin täytyy jakaa pienempiin saman henkisiin jotka ajelee yhtä matkaa. Jokainen ajelee omaa tietään samaan yöpymispaikkaan jossa on sitten välipäivinä järkätty ohjelmaa esimerkiksi tutustumiset ympäristöön ja tapahtumiin.

On toiminut hyvin mutta meillähän onkin hyvä järjestelijä,ammattilainen. Kysyjä kysyikö, että kertoisi joku kokenut hyvän reitin, ja yöpaikkoja neuvoisi. Mutta vain oppaaksi, jota voisi käyttää matkalla apuna. Semmoinen opas norjaan, ja ruotsiin kiinnostais. Terve Aloittaja ajattelee 'valmista pakettia Eurooppaan'. Kyllä vaikeaa on alkaa ehdottelemaan, niinkuin tuossa aikaisemmin Matti kirjoittikin. Kyllä se itse suunniteltu juttu on se 'sokeri' siihen hommaan, viitteitä tietenkin toisten kertomuksista voi ottaa.

Kun hankkii tarpeelliset välineet, joiden avulla laatii jonkinlaisen pohjan reittilöille, niin netistä löytyy materiaalia. Hämäläisen Markulla on hyvät matkakertomukset joita hän on linkittänyt tännekkin sivuille useasti. Eniskertalaiselle vihjeitä asuntoautolla Keski-Eurooppaan 5.

Toivopojalle tuosta linkistä löytyy paljon tietoa Norja matkailusta. En ota vastuuta, jos osa tiedoista on vanhentunutta Sellaisia lehtisiä missä olisi merkitty perusreitit Espanjaan ja Italiaan yms. Ne olivat hyvä apu aloittelevalle karavaanarille. Sellaisia tarvittaisiin vieläkin ja edelleen paperiversioina.

Paperilehtiset kulkevat edelleen kätevästi mukana etupenkillä, joillain, niin kuin meilläkin, tulostus on hankalaa. Sellaisia perusreittejä Ruotsista, Baltiasta, Saksasta Espanjaan, Italiaan,Kroatiaan ja pohjoismaihin kaipaan, niistä sitten jokainen voisi poiketa miten haluaa.

Ettei kaikkea tarttis oppia kantapään kautta, voisi välillä tukeutua oppaaseen. Minä olen kyllä ihmetellyt mitä ihmettä liitto puuhaa, ei edes tee minkäänlaisia karavaanarioppaita?

Missään sen toiminta, jos sitä on, ei näy laadukasta lehteä lukuunottamatta. Kuulumme liittoon kun tykätään yöpyä SFC-alueilla muuten maksettaisiin turhaan jäsenmaksua. Saattaa olla haasteellista, jos siellä kaukana jossain vaikka joku menee rikki kulkimesta, eikä rautalankaohje kerrokkaan että mitäs nyt tehdään.

Tästä yksittäismatkatyypistä on aivan viime vuosina jalostunut suorastaan räjähdysmäisesti kasvanut uusi matkatyyppi omatoimimatkailu ja nimenomaan temaattinen omatoimimatkailu erilaisine sovelluksineen. Karavaanarit on harrastaneet omatoimimatkailua jo silloin kun koko sanaa omatoimimatkailu ei tunnettu. Karavaanarimatkalu täyttää hyvin omatoimimatkojen kriteerit jossa itse tehdään matkasuunnitelma, hankintaan siihen itse tarvittavat ulkopuoliset palvelut ja tutustutaan matkalla niihin kohteisiin tai harrastetaan kohteessa asioita jotka nimenomana itseä kiinnostaa.

Omatoimimatkailun kasvun on mahdollistanut moni asia, kuten matkustajien parantunut kielitaito. Nämä matkailuajoneuvoilla tehtävät "ryhmämatkat" on sovellus ryhmämatkasta ja omatoimimatkasta. Kannattaa tiedostaa, että matkatyyppien yhdistäminen tuo ryhmän sisälle joskus niin paljon ristipaineineista, että ryhmä hajoaa. Ryhmä ei välttämättä hajoa rytisten vaan tyyliin "ei me nyt siihen aikaan oikein joudeta tai "meillä on muita suunnitelmia tälle kesälle" ja sitä rataa.

Mitä enempi siinä matkan ajaksi muodostetussa "ryhmässä" on jäseniä sitä enemmän siinä on sisällä erilaisia näkemyksiä siitä missä kohteissa pitäisi käydä, millä aikataululla liikkua, missä syödä ja joskun myös juoda ja kuinka paljon juoda jne jne. Ryhmän jäsenten tarpeiden yhteensovittaminen on joskus vaikeaa.

Ja jos yhteinen näkemys muodostetaan sosiaalisella "pakolla" ryhmä hajoaminen alkaa siinä paikassa. Täytyy kyllä olla tuon Janhosen kanssa samalla kannalla. Kyllähän noita valmismatkoja tehdään paljon, esim. Saksalaiset matkailuautoilijat ajelee porukalla esim. Venäjällä ja kauempana idässä ja kun ollaan oikein eksoottisissa paikoissa on varmaan hyvä että on oppaat mukana ja matka on valmiiksi suunniteltu yksityiskohtia myöten jonkun semmoisen toimesta joka on siellä ennenkin ollut.

Mutta kyllä tuo Keski-Eurooppa, Baltia ja Puola mukaanlukien, on kovin kesyä seutua. Siellä voi kulkea aivan omien mieltymysten perässä ja nähtävyyksistä ja yöpymispaikoista voi valita ihan parhaiten itseä miellyttävät. Niinkuin Matti kirjoitti matkan suunnittelu on jo puoli hupia eikä sitä kannata jättää toisten tehtäväksi. Jonkun toisen nuottien perässä kulkeminen voisi kuitenkin olla koko ajan pettymyksiä täynnä.

Harvoin kenenkään mielenkiinnon kohteet tai yöpymispaikkamieltymykset menevät aivan yksiin. Netti on valtava tietolähde erilaisten turistipyydysten osalta ja jos se ei riitä voi kääntyä Suomessa olevien eri maiden matkailutoimistojen puoleen ja pyytää niiltä materiaalia turismikohteista. Lähettävä ilolla ja ilmaiseksi. Ensimmäiset matkat ovat aina suurin seikkailu ja iso osa hupia on todeta että kyllä itse pärjää reissussa, suunnitella mitä seuraavalla kerralla tekee erilailla ja minkälaiset paikat ehkä paremmin vastaa omia vaatimuksia.

Rohkeasti vaan matkaan itse suunnitellen ja ehkä vähän oppirahojakin maksellen. Sillä lailla matkoista saa eniten irti!

Ymmärtääkseni tämän viestiketjun aloittaja ei kaivannut mitään ryhmämatkoja vaan sitä, että olisi tarjolla erilaisia valmiita reittisuunnitelmia, joista voisi valita mieluisan ja toteuttaa sen sitten itsekseen - poiketen sitten matkan varrella reitiltä, jos lähellä on jokin itseä kiinnostava kohde, missä tekisi mieli käydä. Kokematon ottaisi kiitollisena vastaan kokeneiden neuvoja sellaisista asioista kuin esim.

Ihanteellinen esitystapa olisi kartta, johon olisi piirretty eri reittejä eri värein, ja siinä olisi pisteitä, joita klikkaamalla avautuisi tarkempia tietoja kyseisestä paikasta. Ei sinne kannattaisi kopioida sellaista paikkakuntakohtaista infoa, minkä jokainen löytää itsekin helposti Googlella esim.

Wikipediasta vaan nimenomaan karavaanareita koskevia erityistietoja. Löytyihän se yksi sisälukutaitoinenkin porukasta. Juuri toi edellinen oli mielessäni.

Ajattelin, että kun täällä näyttäisi olevan tyyppejä, joilla ei ole muuta tekemistä kun istua tietokoneen äärellä, niin olisi voinut siinä ajankulukseen vaikka jeesannut muita. Mutta kun tyyli on, että kun minä olen ne oppirahat maksanut, niin et kyllä sinäkään saa helpommalla päästä.

Varmasti itse en maailmasta huku,menen sitten minne tahansa. Kertoilkaa vaan kuinka erinomaisia olette. Onhan se ihan hyvää viihdettä. Siihen nähden,miten paljon täällä autetaan kysyjiä, on tuo Purojärven asenne varsin kohtuuton. Erilaisia mielipiteitä on tapana sallia.

Pientä rönsyilyäkin joskus tapahtuu, mutta varsin ilkeä tapa arvostella tuo "kun täällä näkyy olevan ihmisiä, joilla ei ole muuta tekemistä kuin istua tietokoneen äärellä". Ja sitten eivät viitsi rakentaa minulle valmista ulkomaanmatkaluun sopivia reittejä.

Ymmärrän hyvin aloittajan toiveen. Euroopassa on paljon mielenkiintoisia reittejä ja nähtävyyksiä niiden varrella, jotka saattavat jäädä kokematta ihan vaan väärällä reitinvalinnalla vaikka suunta olisi sama. Timon ehdotus karttaan piirretyistä erivärisistä reiteistä on tosi hyvä, taitavat vaan olla kiven alla saatavissa. Itse en ole karttapohjiin piirrellyt ajettuja reittejä, mutta tallennettujen kuvien aikajanoista ne löytyisivät, työ olisi melkoinen. Suositan kirjaa nimeltä Matkan varrella euroopassa.

Siinä on kuvattuna 26 kauneinta automatkailureittiä nähtävyyksillä, kartoilla ja kuvilla. Kuinkahan monta "runkoreittiä" minäkin olen tänne tuottanut välillä Balkan-Portugali. Ja viduilun saa palkakseen.

Eikö kuitenkin ole parempi opettaa nämä vähemmän kokeneet kalastamaan kun kantaa heidän eteensä jatkuvasti - joidenkin pyynnöstä jopa siivottuna - kaloja. Mun mielestä on hyvä antaa ohjeeksi kuinka ja mistä saada kuhakalaa, särkikalan sijaan. Kaikki järvet osaa löytää kartasta kattomalla. Saisihan noita reittiviivoja itse kukin piirreltyä Autorouteen kun tietää mistä lähtee ja minne menee. Pariin minuuttiin piirtää itämeren kierroksen, toinen menee pohjois-norjan piirrokseen, niiden säätämiseen viisi minuuttia lisää, jos tupakoi.

Tuskin kaikki haluavat ajaa AlgarvenKajtsun piirtämää sinistä viivaa, jossa on seikkaperäinen selvitys matkan vaiheista, sellainenko pitäisi nyt jokaiselle erikseen rakentaa? Täälläkin on monien matkalaisten hyviä kirjoituksia omista reiteistään ja paikoista joissa käynyt, mutta sekään ei riitä kun kaikki pitäisi olla valmiiksi kannetuna omaan pöytään, ei viitsitä itse tehdä asian eteen yhtään mitään, kun täällä on joutilasta väkeä tekemään reittisuunnitelmia uusavuttomille.

Minullekin joku voisi piirtää vaikkapa Fugesta Turkuun reitin, jossa kirkot ja museot katsotaan kaukaa ulkoa ja pubit sisältä, jos joku vielä suunnittelisi matkan kestoksi 4 päivää olisi hyvä, viiva mielellään valkoisena.

Näinä ankeina aikoina piristää ehkä pieni runo. Jos et halua että kaverit alkaa asioitas sorkkia. Käytä apunas Karavaani orkkia. Niinno jos palsta menee tukkoon reittiehdotuksista ja eriväriset 'hukkaviivat' on esteenä muulle järkilätinälle, niin sitte tietty paheksuttavaa.

Hakekoon sitte sitte kukin tunkkinsa. Oliko se joku "matkaoppaat" kun tuli televisiosta viime tai edellisvuonna, mukana Kai Hyttinen ja pari muuta, jotka tekivät joillekin valituille ihmisille erilaisia lomaehdotuksia aktiviteetteineen. Siinä saattaisi olla tietopakettia kerrakseen, kun toisistaan tietämättä tekisi oman näköisensä reissun. Mulla on tehtynä pari karttaa joihin vakilukijat ovat jo kyllästyneet alkupään matkoista Tallinnasta Puolan rajalle kämppäreitä, ja toinen Ruotsin läpi Stellplatzeja käyttäen.

Näiden karttojen päätepisteiden jälkeen reittejä ja mielenkiintoisia paikkoja on miljoonia. Vaikea on sieltä mitään eritellä. Ongelmana on miten ne saisi tulostettua ja jos sekin onnistuisi niin paksu irtopaperikasa tahtoo hajota, tippua auton lattialle yms. Auton etuistiumella on hankala pitää läppäriä, tarvitaan siis edelleen painettu kirja.

Ensimmäistä kertaa Eurooppaan lähtijälle kaikki on uutta ja outoa vaikka se kokeneelle matkailijalle on tuttua. Hän kykenee jo etsimään reittejä omien mieltymysten mukaan. Vanhemmalle karavaanarille tietojen etsiminen voi olla vaikeata, eivät he osaa englantia joka on melkein vaatimuksena kun tilaa esitteitä ulkomailta.

Nuoremmilla taas ei ole aikaa etsiä tietoja netistä. Lisäksi tärkeimmät kirjat Euroopan leirintäalueista ovat joko saksaksi tai englanniksi, taas tarvittaisiin suomenkielistä tietoa ja ajo-ohjeita reitin varrella olevista turvallisista leirintäalueista ja muista yöpymispaikoista. Me ainakin tarvitsisimme tietoa via Baltikan varrella olevista olevista leirintäalueista, Autoliiton opus ei kerro leirintäalueista mitään.

Samoin tarvitsisimme tietoa Balkanin leirintäalueista. Ja tämä kaikki selvällä suomenkielellä. Kirja Euroopan suosituimmista matkailureiteistä on tosi hyvä mutta jo jokusen vuoden vanha kirja, onkohan sitä enää edes saatavissa.

Minä ostin sen aikanaan Akateemisesta. Onko tämä nyt tarpeeksi selvästi kirjoitettu miksi tarvitaan reittioppaita. Muutkin karavaanarioppaat olisivat varmaan tervetulleita. Liitto voisi oppailla kerätä varoja ja palvella jäseniään jos siellä ymmärrettäisiin asian tärkeys. Kaikki eivät käytä tietokoneita tai eivät osaa, voi suunnitella itse matkkaansa.

Meille kaikille reittiopaasta olisi hyötyä, siihen sitten voisi lisätä omia reittejään. Riippuu minne on menossa, yhdestä päivästä kuukauteen, miten se laivalippuun vaikuttaisi, kaasuako pitää himmata tai lisätä kun on soittanut pilettikonttoriin? Me lähdettiin ensimmäistä kertaa 5 kuukautta kulkupelin oston jälkeen portugaliin ja espanjaan, tietämättä muuta kuin etelässä ovat, selvittiin takaisinkin ilman perseestä kantamista. Kuka sen voi päättää mikä on turvallinen ja mikä ei, jos turvalliseksi ilmoitetulla paikalla tulee mörkö ja vie, pistetäänkö Piilonen linnaan?

Täällä on esimerkiksi Rouva Silmunen ja Herrat Haapanen, Hämäläinen ja Janhonen kirjoittaneet loistavia vinkkejä reiteistä kämppäreistä, nähtävyyksistä selkosuomeksi, miksi ne ei kelpaa? Itsellä on vieläkin jossain olemassa paksu mappi, johon karavaanilehden ulkomaan kirjoitusten sivut mapittelin, printtailin täältä mitä tarvitsin, eksynyt olen usein ajanut harhaan vielä useammin, mutta aina olen perille löytänyt, välillä jonnekin minne en ollut menossakaan, mutta perille kuitenkin.

Omana mielipiteenäni tämän ketjun ihmisiä jotka rautalankamalleja haluavat vaivaa laiskuus ja uusavuttomuus. Joka toinen sivuko blankko, johon Butler kävisi kirjoittamassa että tuolla oli kiva puiston penkki. Käyttäjän lisäys viestiin Paikkaan tutustuttua katseltiin paperikarttaa minne seuraavaksi, no Hungaroringin rata piti lähteä bongaamaan, sieltä päätettiin kokeilla millaista on todella olla pulassa, joten sitten Pulaan, sieltä rannikkoa ylös ja jossain Porecin ja Umagin välillä pariksi päiväksi nakukämppärille.

Reittiä muutettaessa ei ollut hajuakaan mitä eteen tulee, ei ollut rautalankoja, navigaattoreita, Autoroute piirsi viivaa läppärin näytön harmaaseen taustaan, Garminin gps näytti ilmansuuntia, paperikartasta arvottiin missä mennään. Ne pari vuorokautta vietettiin kämppärillä, muuten vapaana vetelehtijänä milloin missäkin hyväksi havaitulla paikalla, ravintolasta on hyvä tulla kotiin jos koti on ovella.

Viipurissa luotettavimpia tyyppejä Drushba-hotellin "vartioidulla" parkkipaikalla olivat katulapset ja huorat, niille maksettava suojeluraha oli kolikoita, miliisi tahtoi paperirahaa, ja vartija nukkui.

Kyseisellä parkkipaikalla oli rekkakuskin tarinan mukaan joku toinen rekkakuski sättinyt näitä katulapsia, potkaissutkin erästä ja jättänyt kolikot antamatta, seuraavana aamuna oli takavalot saaneet huomattavasti enemmän kipeää kuin mitä olisi muutamalla ruplalla tienannut suojelua, ne oli hakattu tuusan paskaksi.

Eräs Ilja-niminen 10v poika osasi hyvää suomea, ja kertoili miten oli jo pari vuotta siinä parkkipaikalla majaillut, isä tapettu, äiti narkkari ja huora. Yöksi hän ottaa roskikseen mukaansa kulkukoiran, lämmittävät toinen toisiaan.

Näin hänet läheisessä yötäpäivää kaupassa ja hän tuli pyytämään että ostaisin hänelle litran kokista, annoin jonkun setelin, Ilja osti juomansa ja toi vaihtorahat takaisin, no enpä niitä ottanut. Avoin utelias seikkailumieli järkeä käyttäen on ihan hyvä ollut ainakin meille, se että kotona pistetään sekunttari käymään ja ajetaan jonkun karttaohjelman aikaa vasten minuutti- tai edes päiväaikataululla on vähän sieltä.

Itse ajelen välillä kilsaa vuorokaudessa kun olen menossa jonnekin, muulloin vähemmän. Tuollaista kaikenkattavaa matkaopasta jokaisen tapoihin ja tottumuksiin on mahdotonta tehdä. Printterit laulamaan ja jäsenistön omien yllämainittujen matkaoppaiden kokemukset omaan ihan itse kerättyyn matkaoppaaseen visusti talteen. Aikanaan kun itse väkersin jonkinnäköisen vapaaparkkilistan Andalucian ja Algarven parkeista, moni siellä kulkeva kertoi sen itselleen kopioineen, ja hyväkin oli kuulemma, tietysti jonkun mielestä myöskin perceestä, tottakai, enää en ole sitä päivittänyt koska suurin osa paikoista on muuttunut tai poistunut käytöstä.

No niin, vastataas taas Meillä on hankalakäyttöinen printteri jota en osaa käyttää, että sen takia en mielelläni printtaa. Monella ihmisellä voi olla sama tilanne, tekninen taito ei riitä printterin käyttöön tai kotona on vain läppäri, ei printteriä. Lisäksi meidän printteri menee jumiin jos joutuu printtaamaan paljon. Nitojaa osaan käyttää ja äly riittää mapittamiseen mutta mappi on silti hankala etuistuimella.

Kätevän kokoisessa oppaasssa tiedot olisivat helposti saatavissa, sanoohan sen jo järkikin. Läppäri sylissä en tahdo pitkiä matkoja matkustaa, en edes telineen kanssa, emmekä edes osaa tehdä telinettä. Olen jo kertaalleen kertonut perusreitit: Ruotsin, Saksan ja Baltian kautta Portugaliin, Espanjaan, Italiaan, Kroatiaan ja reitit pohjoismaihin, nämä nyt ainakin. Niiden varrelta tarvittavat tiedot, kts. Kohtaa kuinka kauan vie ajaa läpi euroopan tarkoitan aikaa ajettaessa suunnilleen pysähtymättä muuten kuin nukkumaan.

Me ainakin noviisina olisimme tarvinneet perustietoja reittien varrella olevista turvallisista yöpymispaikoista ja niistä vaihoehtoisista teistä ettei olisi tarttenut maksaa tietulleja. Mimmit pitkiä ja kauniita. Öisin ei katuvalaistusta paikoin, ja porttikongeissa hengaavat poikalaumat vähän jännitti. Aamutunneilla keskustassa huumehörhö tuli uhkailemaan puukolla. Kaveri antoi 13 Suomen markkaa, ja narkkari lähti tyytyväisenä ja kiitellen tiehensä.

Istuimme aamupäivät ja aamuyön tunnit hotellihuoneen ikkunassa juoden paikallista olutta ja polttaen paikallista tupakkaa. Rastatukkaisina meihin kiinnitettiin paljon huomiota.

Kolmantena päivänä aulaemäntä joka oli meihin selkeästi ihastunut tuli sanomaan, että vastapäiseltä poliisiasemalta soitettiin ja kysyttiin onko kaikki OK kun roikumme ikkunoissa. Pelkäsivät, että olemme itsaria tekemässä.

Yövyimme opiskelijakavereideni kanssa viikon ajan paikallisessa opiskelija-asuntolassa. Koko viikko piti kävellä kengät jalassa, siis sisällä, kun lattia oli kylmää betonia. Varpaat olivat jäässä koko ajan. Aamulla herätessämme kahden paksun villapeiton alta villavaatteet päällä, pohdimme, kuka on tarpeeksi hullu mennäkseen ensimmäisenä suihkuun. Ruskeanpunertava suihkuallas, ruostunut suihku ja pään kokoinen pimeä reikä katossa eivät houkutelleet. Suihkusta tuli vain jääkylmää vettä. Kun lähdimme Liettuasta kuulimme, että paikallinen tuomari oli ammuttu keskellä kirkasta päivää, arvatenkin paikassa jonka olimme hetki sitten ohittaneet.

Ruoka halpaa, samoin myös juoma. Vanha kaupunki oli pistetty uuteen kuntoon eli ei mitään rumia ränsistyneitä taloja, vaan kauniita pastellinsävysiä. Toimistokerrokset ovat uusiokäytössä, mutta kellarityrmä on mykistävä kokemus.

Joissakin selleissä on ovessa anteeksipyytelevä teksti:. Myös kidutushuoneet ja jäävesiallassellit herättävät lämpimiä tunteita veteraanejamme kohtaan. Tämä tapahtui kuulemma koko kaupungissa tiettynä päivämääränä, neuvostoajan jäänteitä. Ihmiset olivat ystävällisiä ja palvelu joka paikassa uskomattoman korkeatasoista. Korvaamaton apu löytyi Vilnius In Your pocket -kirjasesta, josta löytyi listattuna kaikki mahdollinen ja mahdoton, jota kaupungissa kannattaa katsoa.

Suosittelen myös retkeä noin 30 km Vilnasta lounaaseen, Trakaihin, joka on entisen Liettuan suuriruhtinaskunnan pääkaupunki. Maailmansodan pommitusten jäljiltä hyvin restauroitu keskiaikainen linna piti sisällään henkeäsalpaavan määrän Liettuan historiaa.

Aikamme käveltyämme pitkin hylättyjen tehdaskiinteistöjen välisiä kujia, alkoi kuulua houkuttelevaa biittiä rannan tuntumasta. Löysimme äänen alkulähteen Piritan puolella olevasta huvipuistosta. Siellä oli täysi meno päällä, ja portin ulkopuolella oli paikallisia teinejä kuin vappuna Espalla. Lippujen hinta oli paikalliseen hintatasoon nähden korkea kruunua , mutta maksoimme sen. Aikamme palloiltuamme tajusimme, että kyseessä olivat Tallinnan venäläisnuorten kekkerit, mutta onneksi sieltäkin sai virvokkeita.

Kieltäydyimme kohteliaasti tarjouksesta, mutta mies ei lannistunut, ja hinta tippui joka kerta kun sanoimme ei. Lopulta selvisi, että pakettitarjous olisi sisältänyt myös hänelle itselleen naisseuralaisen. Kaverilleni tuli Tallinnan satamassa pienempi hätä ja koska vessoja ei näkynyt niin hän meni terminaalin taakse asioille. Kaverini sanoi, että tuli vain tippa kun sireenien ujellus alkoi ja miliisit veivät ystäväni.

No, ei se meitä muita haitannut. Satamaan päästyämme olimme tuhdissa maistissa. Laivan lähtö oli vasta kahden tunnin päästä, joten päätimme pysähtyä terminaalin kahvioon. Kaverini alkoi kovaan ääneen kiroamaan virolaisia. Ei aikaakaan kun miliisit veivät hänetkin.

No, nyt siis kaksi kaveria kateissa, mutta ei se muitten menoa haitannut. Menimme terminaalin yläkertaan odottamaan ovien avautumista. Kunnostamme johtuen päädyimme väärään aulaan. Aikamme istuskeltuamme ystävämme miliisi tuli jälleen kerran ja tivasi aikeitamme.

Kahdella kaverilla oli avaamaton viinapullo, ja miliisit väittivät pulloissa olevan spriitä. Minulla ei ollut ko. Vahingosta viisastuneena menin oikeasta ovesta laivaan, jossa tapasin ensin kadotetetut kaverimme.

Virtsamieheltä oli rahat viety, äänekäs kaveri piesty putkassa. Loputkin kaverit ehtivät laivaan. Aitoa luvun nousukasfiilistelyä, suuret ikkunat aavalle ulapalle ja hieno auringonlasku.

Lupasivat tulla autolla, vihreällä Ladalla, jonka tuulilasi oli säröillä, Tallinnaan vastaan. Oli lokakuu, satoi ja oli hämärää, mutta ajoimme ilman valoja, kuten kaikki vastaantulijat ja vauhtia oli niin paljon kuin Ladasta irtosi.

Tuulilasinpyyhkijät eivät tietenkään toimineet. Parinkymmenen kilometrin jälkeen kuului helvetillinen ääni autosta. Pysähdyimme ja huomasimme, että pakoputki oli juuresta poikki, eikä sitä pystynyt korjaamaan tien päällä. Lada täyteen vauhtiin hirvittävällä metelillä. Vähän ajan päästä kurvattiin pienelle metsätielle, jonka päässä keskellä metsää oli pieni koju: Myyjä, vanha partainen ukko, otti letkun esiin ja valutti tynnyristä kanisteriin meille paikallista pivoa.

Kuski joi sitä heti ainakin litran, ja taas matkaan. Mekin maistoimme kaljaa, ja se sekä haisi että maistui ihan hirvittävältä. Vähän ajan kuluttua Ladan ratti alkoi täristä. Etupyörä oli melkein irti.

Oli pakko korjata auto tien päällä. Haimme metsästä isoja kiviä ja saimme ne tungettua Ladan alle tunkiksi. Tarton pojat ryömivät Ladan alle korjaushommiin. Meni 1,5 tuntia, kunnes kuski sanoi, että "Kaikki hyvin".

Ennen Tarttoa Lada alkoi hyytyä ja nykiä, vauhti tippui noin kolmeenkymppiin, mutta pääsimme perille nykien, vaikka auto piti hirveää ääntä ja kuski ja matkustajat olivat ympäripäissään!

Takaisin tulimme paikallisella "bussilla! Kun luin taman artikelin koskien Baltian maita ja suomalaisnuorison kokemuksia taalla, tukka nousee pystyyn siita minkalainen kuva alkaa muodostumaan. Itse asun Riiassa, olen Latvialainen, olen noin 1,5 vuotta asunut Suomessa ja Ruotsissa erittain paljon makustanut kaikialla ja mm. Taytyy myontaa etta ensimaisena pisti silmaan se etta Viipurin artikelin vieressa on enemman kuin 10 vuotta vanha valokuva Riian vanhasta kaupungista.

Nuorison kokemusket hotelleista, joiden hinta on 5 Euroa per yo 5 eurolla Riiassa tosiaan ei saa muuta kuin Kaurismaen elokuvien tasoisia elamyksia, jotka yleensa lopuu konsulikyydilla , on helpo ymmartaa, koska niihin menee asumaan koyhaat matkustajat idasta ja kuten ymmarsin viella koyhemmat pohjoisesta. Voi ymmartaa myoskin niita Riian suomalaisvieraita, jotka on humalassa laulaneet aamuviidelta keskustorin vessassa: Koitakaa samaa muissa euroopan kaupungeissa, ehka parin vuoden paasta jos olette hengissa voitte laattia joku elamysten kartta Haluaisin Neuvoa vain sita etta Baltian maissa kuten kaikalla muualla saa maksun vastaista ja tasoista palvelua.

Kielentaitoisena olen monta kertaa joutunut auttamaan suomalaisia hoittamaan muodollisuudet poliisin kanssa sen jalkeen kun korkeaarvoisia vieraita ovat pitaneet hauskaa paikallisten ilotytojen kanssa hamareisaa baareissa.

Olen varma etta seikailuja etsiva matksutaja Riiasta loytaa juuri itselle sopivaa viihdetta. Riika on tilastollisesti EU paakaupunkien keskitasoa mita koskee rikosten maaraa per asukasta. Mutta Riikaa kuvailleet henkilot mita ma huomasin oli kayneet paikosaa, jossa menee ainostaan huumeiden kayttajat, huorat ja muutamat ulkomaalaiset, jotka on niin kielitaidomia kysymaan joltakin paikaliselta ja laukemaan opasta Riga in Your pocket 1 euro, varmaan liian kallis jotka varmasti pysyisi sanomaan etta La Rocca on tissibaari, joka on tunettu huumeparatiisi.

Itse kävin Riikassa ja hyvä reissu oli. Hotellin omistaja hoiteli meidän taksitarpeet uudella Lexuksellaan, koska hotelli oli kaupungin ulkopuolelta. Yöllisillä reissuilla ei ollut minkään sorttisia ongelmia.

Turvallisempaa oli kuin Helsingissä. Discossa viihtyi hyvin aamukuuteen saakka, sellainen säärien rivistö oli että oksat pois. Suosittelen kaikille, hyvä kaupunki! Nettikahviloista pääsi tarkistamaan kotimaan kuulumiset. Jooseppi, 27 "Olin vanhempieni kanssa tapaamassa firman liiketuttavia. Yksi heistä oli ehdottanut äidilleni hyvää ravintolaa jossa voisimme syödä. Ravintola oli tyhjä ja omistaja naama peruslukemilla väitti sen olevan täynnä.

Äitini mainitsi henkilön, joka oli suositellut ravintolaa ja pääsimme sisään. Tilasimme kanaa, jota odotimme neljä tuntia. Pöytämme lähellä oli lasiseina, jonka takana pyöri siivekkäitä monia kymmenia. Meidän poytäämme ne eivät tulleet.

Odotellessamme paikalle tuli afrikkalainen seurue, joka näytti kuninkaalliselta hienoine tiikeritaljoineen ja koruineen. Heille sanottiin ravintolan olevan täynnä, eivätkä he päässeet sisään. Romaani, joka kertoo kaupungista: Rikos ja rangaistus Nettisivuja: Suosittu ja tyylikäs disko. Candyman, Kosygina prospekt Lonely Planetin mukaan uskomattoman suosittu disko ottaen huomioon, että se sijaitsee sivussa ja siellä on "heavy mafia scene".

Tinkoff, Kazanskaya ulitsa 7. Pjotor, 28 "Pietarilaisen Café Idiotin Osoite: Hylätyt talot, autiot pihat Nettisivuja: Linda, 22 "Olimme vuonna tutustumassa Etelä-Latviassa Daugavpilsissa paikallisiin tehtaisiin.

Alaston nainen ja haulikko Nettisivuja: Tarjoaa pukumiehiä ja 25 erilaista drinkkiä. Tallinnasta eteenpäin pääseet Eurolinesin bussilla. Lippu Vilnaan maksaa Viron kruunua eli noin 24 euroa. Joissakin selleissä on ovessa anteeksipyytelevä teksti: Suuri suosittu disko 2.

... Sex massage milf hieroja haukipudas

Tallinna satama viipurin huorat

Missä on oikea omistaja? Hävettääkö teitä "yli-ihmisiä" nyt vai miksi se on näin? Ja ihankin tosi, ei Viro saa minusta ikinä vierailijaa. Olen varma etta seikailuja etsiva matksutaja Riiasta loytaa juuri itselle sopivaa viihdetta. Edestakainen matka kantosiipialuksella 30 euroa. Kyllä se Erkki toimii ,nim kokemusta on. Hän vaan totesi, että saahan sitä valittaa jos haluaa ja hätisteli ulos.

Ilmaset porno videot knullkontakt