nivussilsa as

Shampoolla voidaan hoitaa sekä päänahkaa että laajempia ihoalueita esimerkiksi kasvoilla tai rinnassa. VISCLEAR ® Erilaisten allergisten ja silmää ärsyttävien tilojen aiheuttaman silmien arkuuden, polton, kutiamisen, ärsytyksen ja punoituksen lievitykseen. By registering, you agree to receive additional communications regarding product information, promotions, newsletters and surveys from our site.

If you choose to register with a social provider, certain information will be shared by your social provider with our site. By submitting your information above, you agree that the information you provide will be governed by our site's Privacy Policy.

This is what will be displayed publicly to other users when you write a review or blog post. If you do not specify a display name, your given name will be used. Looks like you have an existing account with us. We have made some changes to our site and we need you to create a new password in order to login. Click send to recieve an email with instructions on how to create your new password. By clicking "Accept" below, you confirm that you have read, understand and accept our sites's Privacy Policy.

You are here Koti. Tavallisin ihon sieni-infektioista on varvasvälisilsa tinea pedis. Kehitysmaissa ja paikoin Euroopassa tavataan hiuspohjan sieni-infektioita [1, 2]. Suomessa hiuspohjan sieni-infektioita todetaan lähes yksinomaan maahan muuttaneilla lapsilla [3].

Näiden lasten hiuspohjainfektioissa yleisimmät dermatofyytit ovat T. Sienitautien kliininen kuva Silsasieni- eli dermatofyytti-infektiot Kynnen silsasieni-infektiot Kynsisilsa esiintyy lähes yksinomaan varpaankynsissä [6, 18, 20], ja sormien kynsimuutosten takana on yleensä muu sairaus kuin silsa. Sormien kynsisilsan yhteydessä sieni-infektio todetaan lähes poikkeuksetta samanaikaisesti varpaiden kynsissä ja varvasväleissä tai jalkaterän ihossa [21].

Kynsisilsan tavallisin ilmenemismuoto on distaalinen ja lateraalinen kynnenalainen kynsisilsa distal and lateral subungual onychomycosis, DLSO , jossa kynnen kärki- tai sivuosissa nähdään juostemaista kel- 3.

Kynnenalus muuttuu hyperkeratoottiseksi ja infektio leviää myös kynsilevyyn. Harvinaisempi valkoinen pinnallinen kynsisilsa white superficial onychomycosis, WSO on kynsilevyn pinnan sairaus. Se on useimmiten T. Harvinaisin on proksimaalinen kynnenalainen kynsisilsa proximal subungual onychomycosis, PSO , joka alkaa kynsimarrosta kynnen tyvessä.

Sitä esiintyy immuunipuutostiloissa ja ääreisverenkierron häiriöiden yhteydessä. Kaikki edellä kuvatut sieni-infektiot voivat johtaa koko kynnen dystrofiseen kynsisilsaan total dystrophic onychomycosis, TDO. Kynsisilsan kliinisessä erotusdiagnostiikassa erityisesti sormenkynsissä tulee huomioida jaloissa yleinen toistuvan minitrauman aiheuttama kynsivika ilman tiedossa olevaa syytä syntynyt onykolyysi eli kynnen irtoaminen psoriaasi punajäkälä krooniset ekseemat kynsivallin tulehdukset värimuutokset, joita kynteen voi aiheuttaa esimerkiksi alustastaan irronneen kynsilevyn alla kasvava Pseudomonas kynsiaiheen matriksin alueen mekaaninen manipulointi trakyonykia twenty nail dystrophy , joka voi liittyä muun muassa pälvikaljuun tai psoriaasiin, mutta jota esiintyy etenkin lapsilla ilman liitännäistauteja koukkukyntisyys onykogrypoosi läiskäinen leukonykia kynnenalainen syylä kynnenalainen tuumori enterorokon aiheuttama kynsien irtoaminen.

Ihon silsasieni-infektiot; jalkaterän ja käsien silsa Silsasieni-infektio voi tarttua mihin tahansa iholle. Tavallisin sijaintipaikka on jalkaterä, usein lateraalinen varvasväli tai jalkapohjan alue. Suomessakin tavallisin aiheuttaja on T. Tyypillisessä tapauksessa varvasvälin iho on maseroitunut, kutiseva ja rakkuloivakin.

Paksuilla ihoalueilla jalkapohjissa silsa esiintyy mokkasiinisilsana, jolloin iho on hyperkeratoottinen, punoittava ja hilseilevä. Joskus vain jalkaterän etuosassa nähdään tarkkarajaista hilseilyä. Jalkapohjan silsalle tunnusomaisia ovat pienet, pinnalliset hilserenkaat. Jalkapohjan ohuilla ihoalueilla silsa voi esiintyä rakkuloivana muutoksena.

Kämmenen silsa on harvinainen ja vielä harvinaisempi pelkästään käsissä ilman edeltävää jalkasilsaa. Silsaa on yleensä vain toisessa kädessä kämmenpuolella. Kämmenessä taudinkuva vastaa jalkapohjan mokkasiinisilsaa. Käden selkäpuolella silsa muistuttaa vartalosilsaa, tyypillistä on punoittava paksuuntunut reunus. Jalkaterän laajan ja toistuvan sieni-infektion taustalla saattaa olla geneettinen alttius. Diabeetikoiden riskistä sairastua jalkaterän silsaan on ristiriitaisia tutkimustuloksia [22 24].

Samanaikaisesti jalkasilsan kanssa kämmenissä ja sormiväleissä voi esiintyä immunologisella mekanismilla kehittyneitä id-reaktioita eli mysidirakkuloita. Niissä ei siis kasva itse taudinaiheuttajaa.

Mysidirakkuloiden erottaminen rakkuloivasta ekseemasta kliinisen kuvan perusteella ei ole useinkaan mahdollista. Jalkapohjan ja kämmenen silsan erotusdiagnostiikassa tulee huomioida krooniset ekseemat psoriaasi palmo plantaarinen pustuloosi syyhypunkin aiheuttamat muutokset toisen asteen syfilis perinnöllinen keratoderma keratolysis plantare sulcatum pitted keratolysis varvasvälifisteli granuloma anulare atooppinen talvijalka punajäkälä märkärupi.

Usein infektio on alkuvaiheessa toispuolinen ja leviää molemminpuoliseksi, jopa perineumin ja pakaroiden alueelle. Anatomisista syistä nivussilsa on miehillä yleinen, mutta naisilla harvinainen. Nivusalueen silsaa edeltää usein jalkasilsa.

Silsan hoitaminen paikalliskortikoidilla voi johtaa vaikeasti tunnistettavaan tinea incognitoon salasilsa. Nivusalueen silsan erotusdiagnostiikassa tulee huomioida taivepsoriaasi seborrooinen ekseema atooppinen ekseema neurodermatiitti punajäkälä granuloma anulare erytrasma glukagonooma-syndrooma valkojäkälä lichen sclerosus et atrophicus vaippaihottuma diaper rash mansikka-kivespussi kliokinoloniärsytys stria.

Ihon silsasieni-infektiot; vartalon silsa Vartalon silsan kliininen kuva on vaihteleva. Iholla voidaan nähdä yksi hitaasti kasvava rengasmainen muutos tai useita nopeasti kasvavia ja keskiosastaan paranevia muutoksia. Paljailla ihoalueilla, kuten kasvoissa ja kaulassa, infektio on usein eläinperäinen, etenkin lapsilla. Eläinperäisissä tartunnoissa ihottuma-alueen reunassa saattaa olla rakkuloita tai pustuloita ja ruvettumaa.

Vartalon silsan erotusdiagnostiikassa tulee huomioida märkärupi läiskäekseema psoriaasi seborrooinen ekseema punajäkälä punatäplähilseily pityriasis rosea atooppinen ekseema subakuutti kutaaninen lupus erytematosus SCLE ihon T-solulymfooma mycosis fungoides erythema migrans sycosis barbae parran alueen stafylokokki-infektio ja follikuliitti acanthosis nigricans granuloma anulare erythema anulare taipeiden alueella harvinaisina muun muassa Hailey Haileyn tauti, Darierin tauti ja Sneddon Wilkinsonin tauti.

Ihon silsasieni-infektiot; hiuspohjan silsa Kliinisesti tyypillinen hiuspohjan silsa on punoittava, hilseilevä, joskus karstaisen eritteen peittämä läiskä, jossa osassa infektioaluetta saattaa olla katkenneita hiuksia pälvisilsa. Infektioalueella voi esiintyä myös vain lievää hilseilyä. Hiuspohjan silsaa esiintyy eniten maahan muuttaneiden lapsilla [3] B.

Joskus sieni tunkeutuu syvälle karvatuppeen ja aiheuttaa nopeasti pahenevan märkäisen taudin, joka hoidon viivästyessä voi johtaa hiusten pysyvään menetykseen. Erotusdiagnostisia ongelmia hiuspohjassa aiheuttavat muun muassa seborrooinen ekseema psoriaasi pityriasis amiantacea neurodermatiitti follikuliitti pälvikalju alopecia areata arpeuttavat alopesiat läiskäinen punahukka lupus erythematosus discoides, DLE psyykkinen oire trikotillomania hiusten kiskominen taliluomi naevus sebaceus.

Erotusdiagnostiikassa on tärkeä muistaa, että hiivasieniin verrattuna taivealueille aiheuttavat hilseileviä ihomuutoksia paljon useammin seborrooinen ekseema ja taivepsoriaasi ja että joskus syynä on erytrasma korynebakteerin aiheuttama ihoinfektio. Suun alueen hiivasienten erotusdiagnostiikassa tulee muistaa muun muassa limakalvojen punajäkälämuutokset. Harvinaisia hiivasienten aiheuttamia sekundaarisia kynsi-infektioita esiintyy lähes poikkeuksetta sormien kynsissä, joissa ne infektoivat muiden sairauksien tai vammojen jo vaurioittamia kynsiä [12,13] B.

Erilaisissa immuunivajavuustiloissa esimerkiksi elinsiirtopotilailla, HIV-infektiossa ja APECED-potilailla esiintyy hiivojen aiheuttamia primaarisia kynsimuutoksia, joskin dermatofyytit ovat HIV-potilaillakin tavallisin aiheuttaja [25] C. Malassezia-hiivojen aiheuttama savipuoli eli pityriasis versicolor esiintyy ruskeankellertävinä, joskus punaruskeina, likaisenharmaina tai ympäristöään vaaleampinakin läiskinä tavallisimmin ylävartalon iholla.

Malassezia-hiivat aikaisemmin Pityrosporum-hiivasuku voivat aiheuttaa myös ns. Sieninäytteen ottaminen Yleistä Lääkepitoisuudet iholla ja kynnessä säilyvät pitkään suurina sienilääkkeen käytön lopettamisen jälkeen. Tutkimustiedon perusteella luotettavia varoaikoja ei näytteenoton kannalta voida määrittää. Jos iholla on käytetty ulkoista sienilääkettä, ei iholta tule ottaa sieninäytettä ennen kuin lääkityksen lopettamisesta on kulunut vähintään kaksi viikkoa.

Jos kynttä on hoidettu amorolfiinilakalla, ei kynsinäytettä tule ottaa ennen kuin hoidon lopettamisesta on kulunut vähintään kolme kuukautta [26] D. Jos potilas on käyttänyt sisäisiä sienilääkkeitä, ei sieninäytettä tule ottaa iholta ennen kuin lääkityksen lopettamisesta on kulunut vähintään kaksi kuukautta [27 32] C.

Jos potilas on käyttänyt sisäisiä sienilääkkeitä, ei kynsinäytettä tule ottaa ennen kuin lääkityksen lopettamisesta on kulunut vähintään kuusi kuukautta [27 32] C. Näytteenotto Ennen näytteenottoa näytteenottoalue on puhdistettava kontaminoivista mikrobeista pyyhkimällä se prosenttisella alkoholilla. Mahdollisimman hienojakoista näytettä on otettava runsaasti, jotta se riittää sekä natiivitutkimukseen että viljelynäytteeksi.

Kuivien näytteiden hilse, kynsi, hius kuljetukseen sopii kierrekorkillinen matala muovipurkki tai kirjekuori. Vanutikkuun otetusta näytteestä ei voida enää laboratoriossa valmistaa natiivipreparaattia, joten natiivitutkimusta varten sivelynäyte valmistetaan kostealta näytealueelta objektilasille jo näytettä otettaessa.

Lasi ilmakuivataan ennen lähetystä. Savipuolen aiheuttajan Malassezia-hiivojen osoittamiseksi näyte voidaan ottaa läpinäkyvällä teipillä, joka painetaan ensin ihomuutosta vasten ja sitten objektiivilasille natiivitutkimusta varten.

Objektilasille ennen teipin kiinnittämistä pantu tippa 0. Kynsinäytteet Näyte otetaan sienen etenemisvyöhykkeestä terveen ja sairaan alueen rajalta kynsilevyn alapinnasta distaalinen ja lateraalinen kynnenalainen kynsisilsa eli DLSO ja proksimaalinen kynnenalainen kynsisilsa eli PSO.

Kynnen reunan alta tai kärjestä raaputettu tai leikattu materiaali sisältää todennäköisesti vanhaa, kasvukyvytöntä silsasientä [33 37] tai kontaminanttihomeita, jotka haittaavat todellisen patogeenin viljelyä ja tunnistamista. Näytteenottokohdasta poistetaan kynnen kärkiosa ja terveet pintakerrokset kynsipihdeillä ja vuolemalla ohuita lastuja veitsellä esimerkiksi nro 15 , kunnes päästään kynnen vaurioituneeseen kerrokseen.

Näytteeksi vuollaan veitsellä tai kyretillä vaurioitunutta kynttä [38, 39]. Kynsilevyn porauksen käyttö voi parantaa viljelyn osuvuutta [40, 41] B.

Koko kynnen dystrofisessa infektiossa TDO näytettä kaavitaan koko kynsipohjan alueelta, erityisesti taudin etenemisreunasta. Valkoisessa pinnallisessa kynsisilsassa WSO sientä on vain kynnen pinnassa. Tällöin näyte otetaan raaputtamalla kynnen pintaa. Iho vartalo, raajat, kasvot Näyte otetaan sienen infektoimaksi epäillyn alueen reunalta, joka on yleensä koholla, hilseilevä ja punoittava.

Näyte otetaan raaputtaen sairaan ja terveen alueen rajalta steriilillä veitsellä, kauhalla tai kyretillä. Jos infektoituneella ihoalueella on rakkuloita, niiden katto irrotetaan näytemateriaaliksi atuloilla ja saksilla. Näytteeseen voidaan ottaa materiaalia myös infektioalueella olevista pustuloista. Jalkapohjan ja kämmenen infektioissa materiaalia kerätään koko oirealueelta. Ihon hiivainfektiota epäiltäessä näyte otetaan oirealueen reunamien ulkopuolisista satelliiteista.

Hiuspohja Näytteeseen raaputetaan runsaasti hilsettä. Jos muutoksessa on katkenneiden hiusten tynkiä, niitä nypitään näytteeseen runsaasti juurineen.

Jos katkenneita hiuksia ei ole, tutkittavien hiusten latvaosat leikataan pois, ja näytteeksi nypitään noin 1 2 cm pitkiä tyviosia juurineen. Voimakasoireisessa kerion-tyyppisessä hiuspohjan infektiossa otetaan hiusnäytteiden lisäksi märkäeritettä kuivalla vanutikulla geelikuljetusputkeen. Näytteen lähettäminen laboratorioon Hilse-, kynsi- ja hiusnäytteet säilyvät kuivina hyvin huoneenlämmössä. Ne voidaan lähettää normaalina postilähetyksenä [42]. Hiivat ja kosteat näytteet eivät kestä kuivumista, joten ne on lähetettävä tutkittavaksi mikrobiologian laboratorioon geelikuljetusputkessa.

Kaikki sieninäytteet tulee toimittaa laboratorioon tutkittaviksi kolmen vuorokauden kuluessa [43]. Näyteastiassa pitää olla tunnistetieto, jonka avulla näyte voidaan yksiselitteisesti yhdistää lähetteeseen. Lähetteestä sähköinen tai paperilähete pitää ilmetä potilaan nimi ja täydellinen henkilötun- 7. Jos näyte otetaan sienilääkityksen varoaikana, siitä on mainittava lähetteessä.

Näytteen tutkiminen laboratoriossa Sienten laboratoriodiagnostiikka on tartuntatautilain mukaan luvanvaraista laboratoriotoimintaa, jota voidaan tehdä vain kliinisen mikrobiologian alan asiantuntijan valvonnassa. Toiminnan edellytyksenä on, että laboratoriotilat, tutkimusmenetelmät ja ulkoinen laaduntarkkailu täyttävät perusvaatimukset [44, 45]. Tutkimukseen kuuluvat aina näytteen suora mikroskopointi natiivitutkimus , joka on vaativa morfologinen tutkimus, sekä näytteen viljely [33 35, 46] B ; [36, 37].

Nopeat geenitekniikkaan perustuvat dermatofyyttispesifiset menetelmät näyttävät lupaavilta, mutta ne ovat kehittämisvaiheessa eikä niitä ole vielä Suomessa rutiinikäytössä [47 50] A. Suora mikroskopointi eli natiivitutkimus Näytteen suora mikroskopointi on sieni-infektioiden diagnostiikassa keskeisin ja vaativin tutkimus, minkä vuoksi sieninäytteiden natiivi- ja viljelytutkimuksia ei voida eriyttää eikä porrastaa.

Tekijän tulee olla tehtävään perehdytetty ammattihenkilö. Natiivitutkimuksen perusteella on mahdollista tehdä päätelmiä löydöksen kliinisestä merkityksestä, vaikka viljelytulos jäisikin negatiiviseksi. Natiivitutkimukseen tarvitaan mahdollisimman hienojakoista näytettä. Ennen mikroskopointia natiivitutkimukseen varattu osa näytemateriaalista käsitellään prosenttisella kaliumhydroksidilla, jonka haitallinen kiteytyminen voidaan estää glyserolin lisäyksellä.

Paksun näytteen varovainen kuumennus ei saa kiehua, koska silloin muodostuu artefakteja muuttaa kudoksen läpinäkyväksi, jolloin sienirakenteet ovat helpommin tunnistettavissa.

Näyte mikroskopoidaan sellaisenaan faasikontrastimikroskoopilla. Luotettavampi tulos saadaan kuitenkin käyttämällä fluoresenssimikroskooppia ja optisia kirkasteita. Varsinkin natiivitutkimuksessa löydettyjen opportunistisienten rakenteiden tulee vastata viljelyssä kasvaneiden sienten rakenteita, koska vain siinä tapauksessa voidaan tehdä päätelmiä löydösten kliinisestä merkityksestä.

Natiivitutkimuksessa löydettyjen sienirakenteiden tunnistus on erityisen tärkeää myös niissä tapauksissa, joissa toistettujenkin sieniviljelyjen tulokset jäävät negatiivisiksi. Tyypilliset artrosporiketjut sienirihmassa viittaavat dermatofyyttilöydökseen, mutta ne eivät läheskään aina ole nähtävissä.

Natiivitutkimuksen perusteella sientä ei pystytä tunnistamaan lajitasolle eikä myöskään arvioimaan, onko sienilöydös elävää vai kuollutta. Viljely Kynsi-, hilse- ja hiusnäytteet tulisi viljellä kolmen vuorokauden kuluessa näytteenotosta. Kynnestä otettu näytemateriaali hienonnetaan mahdollisimman hienoksi jauheeksi. Natiivitutkimuksesta jäljelle jäänyt näytemateriaali viljellään elatusalustoille. Viljelyssä käytetään vähintään kahta elatusaineagaria, joissa molemmissa on bakteerikasvua estävää antibioottia ja toisessa vielä Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ym.

Näytteitä kasvatetaan elatusalustoilla vähintään neljä viikkoa. Jos natiivitutkimuksessa on löydetty sienirihmaa mutta elatusainemaljoilla ei ole havaittavissa sienikasvua neljän viikon kuluttua, viljelyä jatketaan vielä kaksi viikkoa. Viljelyä jatketaan kuuden viikon ajan myös ongelmatapauksissa, esimerkiksi epäiltäessä hidaskasvuisen dermatofyytin kuten T. Sienten tunnistus Elatusalustalla kasvava sienikasvusto tunnistetaan mikroskooppisesti.

Dermatofyytit tunnistetaan aina lajitasolle. Dermatofyyttisienilajin tunnistus vaatii makroskooppisen pesäkemorfologian siis pesäkkeen ja sen taustan värin tunnistuksen referenssielatusaineella ja sen lisäksi lajispesifisten mikroskooppisten rakenteiden tunnistuksen. Trichophyton- ja Microsporum-sukuihin kuuluu myös maaperässä esiintyviä lajeja, jotka eivät aiheuta ihmiselle infektioita, mutta voivat kolonisoida vaurioitunutta kynttä. Tarkka lajinmääritys on tärkeää myös tartuntalähteen jäljittämisessä ja epidemiologisten riskien arvioinnissa.

Vaikka sykloheksimidiä sisältävä DTMkasvualusta on vahvasti selektiivinen dermatofyyttien suhteen, elatusaineen avulla havaittu kasvu ja värireaktio eivät yksin riitä dermatofyytin nimeämiseen, koska myös monet saprofyyttiset sienet kontaminanttihomeet sietävät sykloheksimidiä. Ne voivat kasvaa tällä elatusalustalla vaaleina kasvustoina ja tuottaa aineenvaihduntatuotteita, jotka muuttavat elatusaineessa olevan ph-indikaattorin värin. DTM-kasvualustalla kasvavista sienistä tulee aina tehdä jatkoviljelyt toisella elatusalustalla, koska sykloheksimidi voi vaikuttaa myös dermatofyyttien mikroskooppiseen ja makroskooppiseen morfologiaan sienipesäkkeen värejä ei voida tunnistaa DTM-kasvualustalta.

DTM-alustassa oleva fenolipunaindikaattori muuttuu helposti punaiseksi jo yksittäisessä bakteerikontaminaatiossa. Iho- ja kynsinäytteiden runsaat hiivakasvustot tunnistetaan lajitasolle. Candida albicans on yleisin löydös. Muut hiivat ovat iho- ja kynsisairauksissa harvoin primaarisia patogeeneja. Hiivadiagnostiikassa poikkeuksen muodostavat tehohoito- ja immunopuutteiset potilaat. Näiden potilaiden kaikki hiivalöydökset tunnistetaan aina lajitasolle. Malassezia-hiivojen pityriasis versicoloria aiheuttava rihmamuoto tunnistetaan natiivinäytteestä.

Iho-, hius- ja kynsinäytteistä kasvavat homeet ovat yleensä merkityksettömiä löydöksiä, mutta ne on osattava erottaa dermatofyyteistä sekä iho- ja kynsinäytteissä esiintyvistä saprofyyttisistä sienistä, jotka voivat joskus esiintyä opportunistisina patogeeneinä. Ennen kuin homelöydöstä voidaan epäillä infektion aiheuttajaksi, sen on pitänyt löytyä toistuvasti hyvin puhdistetusta näytteenottokohdasta sekä natiivitutkimuksessa että sieniviljelyssä natiivinäytteestä löydettyjen sienirakenteiden on vastattava viljelyssä kasvaneen sienen rakenteita.

Laboratoriovastaus Natiivitutkimuksen vastaus annetaan heti sen valmistuttua. Jos näytteestä kasvaa yksiselitteistä sieniinfektioiden aiheuttajaa eli dermatofyyttiä, vastaus annetaan heti lajinimen varmistuttua yleensä kahden viikon kuluessa.

Viljelyvastaus annetaan viimeistään neljän viikon kuluttua. Vastausta täydennetään tarvittaessa myöhemmin lisävastauksella. Laboratoriovastauksessa kommentoidaan natiivi- ja viljelylöydöksen vastaavuutta, löydöksen todennäköistä merkitystä taudinaiheuttajana ja tarkistusnäytteiden tarpeellisuutta.

Kliinikko päättää tapauskohtaisesti, onko potilaan kannalta tärkeämpää odottaa diagnoosin varmistavaa viljelytulosta mahdollisesti jopa tarkistusviljelyn tulosta tai aloittaa lääkitys nojautuen vain suuntaa-antaviin tuloksiin eli kliiniseen kuvaan ja natiivilöydökseen.

Natiivipositiivinen ja viljelynegatiivinen sienilöydös voi johtua edeltävästä sienilääkityksestä [27 32] C, näytettä kolonisoivista saprofyyteistä tai epäonnistuneesta näytteenotosta. Savipuolen diagnostiikassa ei viljelynäytteestä ole hyötyä, koska Malassezia-lajeja saadaan kasvatetuksi lähes jokaisen ihmisen oireettomaltakin iholta.

Diagnoosi on kliininen, mutta voidaan varmistaa natiivitutkimuksella. Malassezia-lajien aiheuttamaa follikuliittia epäiltäessä paras tutkimus on stanssibiopsia, joka osoittaa hiivasoluja follikkelissa. Viljelylöydös Jos hiivasieni kasvaa viljelyssä runsaana ja ainoana sienilöydöksenä ja näytteen natiivitutkimuksessa nähdään vain hiivaa, löydös viittaa todelliseen hiivainfektioon. Samalla on todettava hiivainfektioon sopiva kliininen muutos. Hiivasienet eivät yleensä aiheuta terveen ihon tai kynnen infektioita.

Infektio voi syntyä vasta, kun vastustuskyky on paikallisesti tai yleisesti heikentynyt [25] C, [12, 13] B, [51]. Iho-, hius- ja kynsinäytteistä kasvavat homeet ovat yleensä merkityksettömiä löydöksiä [52, 53] B. Iho- ja kynsinäytteistä toisinaan kasvavat homeet, kuten Scopulariopsis brevicaulis, Fusarium-, Acremonium- ja Aspergillus-lajit, ovat tämänhetkisen käsityksen mukaan lähinnä saprofyyttejä, jotka eivät yleensä infektoi tervettä ihoa tai kynttä.

Tutkimusnäyttöä homeiden kliinisestä merkityksestä on kuitenkin niukasti. Esimerkiksi Aspergillus niger saattaa löytyä korvakäytävän seborrooisesta ekseemasta tai psoriaasista. Se ei vaadi lääkitystä, vaan häviää perusihottuman hoidolla. Kynsissä trauma voi kuitenkin altistaa kynnen homeinfektiolle. Vakavia ihoinfektioita homesienet voivat aiheuttaa henkilöille, joilla on heikentynyt immuunivaste.

Kynnessä dermatofyytin lisäksi todettu hiiva- tai homesieni ei huononna kynsi-infektion hoitotulosta, vaikka hoito kohdistettaisiin vain dermatofyyttiin. Hoitavan lääkärin ja laboratoriotutkimuksesta vastaavan mikrobiologin on aina arvioitava, onko todetulla sienikasvustolla erityisesti hiiva- tai homelöydöksellä merkitystä iho- tai kynsimuutosten aiheuttajina. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Ihotautilääkäriyhdistys ry: Br J Dermatol ; Clin Exp Dermatol ;17 Suppl 1: Int J Dermatol ; Dermatology ; Suppl 1: J Eur Acad Dermatol Venerol ; Daniel CR 3rd ym.

J Invest Dermatol ; Ann Med Milit Fenn ; J Am Acad Dermatol ; Exp Clin Endocrinol Diabetes ; Clin Exp Dermatol ;17 suppl 1: Clin Exp Dermatol ;

Nivussilsa as

Escort suvi thaihieronta kokkola

MARI PERANKOSKI RINNAT ILMAISET EROOTTISET FILMIT